I hate youu~

Tosiaankin, vihaan mun porukoita. Huomasin eilen vihaavani aika pahuksen montaa asiaa niissä. Äiti rakas ei anna ottaa lävistyksiä, en saa mennä yöksi kavereille joita äiti ei tunne(esim. suunnatonta kiehuntaa aiehuttanut tapaus tässä taannoin kun äiti kielsi menemästä Hachille yöksi, periaatteella: 'Noku en tunne sen vanhempia'), oli ihme että sain ruinattua luvan mennä Desuconiin! Jos iskä ei asuisi Lahdessa, olisin joutunut tulemaan yöksi himaan. Sanotaaks se noin? O_. Hiusten värjääminen muulla kuin punaisella, niin pitkään kun en maksa kampaajakäyntejä itse, on kielletty. Hameen pitää ylettyä vähintään polviin, paidat ei saa olla liian "paljastavia"(c'mon, poolopaitojako sitä aina pitäis pitää?!), ja lisäksi äiti vaahtoaa aina siitä että mun pitäis näyttää normaalimmalta. Olen vastannut että mulle on ihan se ja sama, jos mua tuijotetaan ja ala-astelaiset juoksee karkuun. Sitäpaitsi, käytän aika paljon vaaleanpunaista. Olisi ehkä eri asia, jos käyttäisin vaan mustaa. Silloin ala-astelaiset vois juosta karkuun.

Isäpuoli taas suosii aina typerää pikkuveljeäni, jolle ei tekis yhtään pahitteeks pieni selkäsauna silloin tällöin, tai itse asiassa aika usein. Lisäksi isäpuolen autonajotavat ärsyttävät suunnattomasti. Koska se on taksikuski, se kuvittelee voivansa jättää liikennesäännöt noudattamatta. Aika usein jää liikenneympyrästä lähtiessä vinkkari näyttämättä, nopeusrajoitukset paukkuu ja liikennevaloista lähdetään liikkeelle ennen kuin valo on vihreä.

Oli eeppinen itkuraivarikohtaus lähellä eilen. Meillä oli mangakerho Onigirissa extrapitkä kerta, klo 12-20. Arvatkaa, kuka EI saanut olla koko aikaa? Äiti tuli hakemaan kuudelta. Meidän piti käydä hakemassa isäpuoli autojenpesuhallilta. Ollaan venattu viisi minuuttia, isäpuoli soittaa: joo menee viel kymmenen minuuttia. Sitten porukat jäi vielä säätämään jotain, ja kun auto nökötti puoli seitsemän edelleen paikallaan, meinasi takapenkki hermostua. Jumalauta, olisin saanut olla vielä puoli tuntia! Kiristelin siellä sitten hampaita itku kurkussa: miks mun porukoiden pitää olla niin tyhmiä, ja miks kaikki suunnitelmat heittää aina? Mun piti olla yksi maanantai Hachin kanssa. Äiti sitten päättääkin että mennäänpä SubWayhyn syömään. Ja joo, sä et sit muuten ehi tehä läksyjä ja olla Hachin kanssa ja tulla syömään. Että kerropa et oot joskus myöhemmin sen kanssa. Yksi esimerkki monista.

Sitten meni vielä nukkumisetkin ihan perseelleen. Nukahdin puoli kakstoista. Herään puoli kolme. Nukahdan, öö, viiden jälkeen hetkeksi? Herään seitsemältä. Saan LUOJAN KIITOS nukkua vielä puolitoista tuntia. Yö meni asioita vatvoessa, esim. sitä että miks mun elämän rakkaudet on aina niin pahuksen yksipuoleisia, minkä takia kaikki muut tuntuu olevan onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä paitsi mä, ja miks helvetissä mulla pitää olla niin tyhmät porukat?!

Näin tässä taannoin hyvää ystävää joka oli niin pahuksen onnellinen poikaystävänsä kanssa. Pitkästä aikaa olin oikeasti onnellinen kenenkään seurustelevan puolesta, mutta kateus rupesi illalla kalvamaan mieltä. Miks kaikki muut paitsi mä? Mun koko kaveripiiristä olen niitä harvoja, jotka ei ole ikinä seurustellut. Ja onhan ihanaa kuunnella ristitulessa kavereiden juttuja niiden tyttö/poikaystävistä kun jurnutat siinä vieressä, että haistakaa jo vittu, huomioikaa mutkin...

No ehkä mä olen masentanut teitä lukijoita jo tarpeeksi.

Päivän biisi on Matenrou Operan X-Japan-coveri Kurenai. Vähän totuttelemista tähän versioon, mutta hyvältä kuulostaa. :3 http://www.youtube.com/watch?v=RwGLtVs7q90&NR=1

Hello my friends

Hah, ei ole ensimmäinen ensimmäisistä blogiteksteistä, jota kirjoitan. Useampikin blogi on aiemmin ollut, ne ovat vaan niin angstisia/sekavia/pitkän aikaa sitten kirjoitettuja, etten niitä enää halunnut jatkaa. Joten uusi tuli pistettyä pystyyn.



Olen tällainen 15v kohden pimeä, ajoittain itseinhoinen ja masentunut vaaleanpunaiseen ja mustaan mielialan mukaan pukeutuva pikkuhippityttö. Kärsin vielä ainakin kolme vuotta ahdistavaa äitiä, isäpuolta ja pikkuvelipuolta kunnes on opiskelut opiskeltu ja pääsen töihin ja pois. Kaksi vuotta kärvisteltävä ennen niitä läväreitä ja violetteja hiuksia, aargh.



Japani on kiva, kaikki sieltä tuleva on kivaa, erityisesti musiikki. Miyavia ja Matenrou Operaa voisin mainostaa erityisesti. Lueskelen myös mangaa ja katson animea ja käyn paikallisessa manga- ja animekerho Onigirissa. Tänään päällä lolitaa, huomenna kenties kissankorvat.

Jaa. Nyt en oikein osaa muuta kertoa. Taustalla soi Miyavin Jibun Kakumei, tää on sellasen biisi että tekis mieli paskoa kaikki mitä näkee ja huutaa ja riehua ja tehdä jotain laitonta. :P En kuitenkaan oo luonteeltani sellanen. Huokaus. -.-'